No spinning tuli kokeiltua ja seuraavana päivänä pakarat olivat hellänä ja reiden huusi hoosiannaa. Tästä en kuitenkaan lannistunut, vaan parin päivän jälkeen kokeilin kävelyllä palautella taas kroppaa kuntoon. Kaunis talvi-ilta ja mukava seura piristikin taas oloa kummasti.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä taas kuntosalille testaamaan Circuit. Tästäkään ei meikäläisellä ollut mitään hajua, että mihin sitä on taas itsensä likoon laittamassa, mutta mentävä oli, koska halu muuttua oli kova. Circuit osoittautuikin kohtalaisen mukavaksi lajiksi. Ohjaajana oli tuttu nainen uimahallin vesijuoksuista, joissa hän oli saanut minuun jo hyvää liikettä. Hän todellakin piiskasi meitä tekemään enemmän, kovemmin ja nopeammin kaikkea. Vitsailimmekin, että pitää osataa hänelle sellainen nahkaruoska jolla voi piiskata oikein kunnolla.

Meillä oli kolme ympyrää joita kierrettiin. Ensin minuutin jakso ja sitten 55 sekkaa. Eka kieppi meni ihan hyvin vielä, sillä siinä oli muutamia helpohkoja laitteilla tehtäviä liikkeitä. Toisessa kiepissä mulle tulikin sitten jo pieniä vaikeuksia. Vatsalihasliikkeen kohdalla piti ottaa tanko, jossa on painot No en minä niitä painoja kyllä ottanut, vaan yritin ensin totutella ilman. Vatsalauta oli selkeästi niin, että pää oli alaspäin ja sieltä piti kammeta itsensä ylös. Katselin ensin, kun muut tekivät sitä  painoilla ihan suht kevyesti ja sitten tuli mun vuoro. Selinmakuulle, kädet niskan taakse ja siitä sitten ylös...kuului ähinää ja puhinaa ja vaikka mitä, mutta en minä sieltä ylös noussut :(.

No, mikäpä nyt neuvoksi??? Makaan pää alapäin siellä laitteessa ja odotan, kun minuutti tulee täyteen. En pääse ylös, olen JUMISSA! Edellisessä laitteessa on onneksi tuttu ihminen ja kysyn häntä apuun. Anteeksi, mutta voitko auttaa minut ylös täältä? Voi kuinka n o l o a!!! Onnekseni avulias ihminen nostaa minut ylös ja pääsen irti laitteesta, sillä veri alkoikin jo pakata päähäni. Seuraavalla kierroksella ymmärrän olla menemättä selälleni ja istualtani kallistan taaksepäin sen minkä voin, eli en paljon mitään. Kyllä on ihmisellä huono kunto, totean itsekseni, vatsalihaksista ei ole tietoakaan.

Hiki virtaa ja päädymme viimeiselle kiepille. Teemme edelleen suorastaan hirveitä vatsaliikkeitä ja minulle nousee jo veren maku suuhun, samalla tavalla kuin silloin uimahallissa, jossa vedettiin spurtteja vesijuoksussa. Kerron myös ohjaajalle tuntemuksistani ja hän toteaa sen olevan hyvä merkki, ainakin sitten on tehty täysillä... no täysissä tosiaankin minun kuntotasollani. Kieppi mennään loppuun ja tunti on kulunut. Olen yhä hengissä.

Kotona taas suihkuun ja olo alkaa palautumaan. Illalla en saa nukuttua, kun kroppani käy edelleen kierroksilla kokemastaan suuresta rasituksesta ja järkytyksestä. Uni onneksi tulee lopulta ja aamulla yritän kammeta itseni ylös sängystä. Joka paikkaan sattuu, mutta sellaisella hyvällä tavalla.