Jouluna havahduin, kun olin jälleen käpertyneenä sohvaperunaksi telkkarin ääreen. Joo suklaata oli käden ulottuvilla ja jouluruokaa oli ahdettu kaksi käsin monta päivää. Olin jo menossa nukkumaan ja sammutin telkkarin. Katsoin pöydällä olevaa karkkipaperikassa...kyllä nimen oman kasaa. Herranjestas! Kuka nämä kaikki on syönyt? Ihan koko iso rasiallinen ihanaa, suussasulavaa suklaata oli mennyt siinä telkkua katsellessa. Olin vaan ottavinani muutaman, siinä katselun ohessa, mutta niitähän oli mennyt ihan urakalla.

Siitä paikasta vein paperit roskikseen ja päätin, ettei enää yhtään suklaata tähän kroppaan. Samalla myös muut karkit asetettiin pannaan ja niitä en ole suuhuni laittanut sen jälkeen. Havahduin siihen, että nyt on todellakin tehtävä remontti tähän elämiseen tai muuten hukka perii. Ylipainoa on ainakin 20-30 kiloa ja kunto on täysi NOLLA! Olisiko tosiaan syytä tehdä jotain? Kysymys oli mielessäni ja sen sisäistämiseen meni muutama viikko.

Syksyllä kyllä olin käynyt satunnaisesti uimahallin vesijuoksussa, mutta sekin loppui jouluna, kun vetäjää ei ryhmälle enää saatu. Viimeisen sysäyksen asiaan antoi oma äiti. Hän soitti minulle merkkipäivänäni ja sanoi, että olen ajatellut sinulle jotain erilaista lahjaa. Mielenkiintoista, ajattelin. Äiti sanoi, että älä nyt suutu, mutta mitä sanoisit, jos palkkaisin sinulle Personal Trainerin muutamaksi kuukaudeksi? Saisit sitten elämäsi kuntoon ja voisit paremmin? Häh! Tämä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan, sillä oma sisäänajoni tuon asian kanssa oli jo hyvässä vauhdissa. Äitini sanoi rakastavansa minua ja tekevänsä mitä tahansa, että minulla olisi kaikki hyvin ja voisin paremmin <3. Sitten itkimme molemmat äidin kanssa.

Muutaman päivän siinä sitten vielä mietin asiaa, kunnes päätin, että nyt tai ei koskaan. Aloitan elämäni remontin. Olin jo vuosia inhonnut omaa peilikuvaani ja niitä muhkeita muotoja, joita kuvassa näkyi. Muotoja pitää olla, mutta liika on niissäkin liikaa. Vaatteeni olivat mustia säkkejä lähes kaikki, jotta makkarat saatiin piiloon. Haluan muuttua!

Parin päivän kuluttua menin paikalliselle kuntosalille tapamaan ikiomaa Personal Traineriani. Mukava nuorimies! Hän tuntui hyvin asiantuntevalta ja otti minut hyvin vastaan. Sovimme, että aloitetaan seuraavalla viikolla ja hän tekee minulle siihen mennessä ravinto- ja kunto-ohjelman. Jees! Motivaatio oli itsellänikin kohdallaan ja paikka tuntui kivalta. Ostin kuntosalin jäsenyyden sekä kuukausikortin ryhmäliikuntaan ja salille. Tästä se sitten hemmettisoikoon alkaa, rääkkääminen, nääntyminen, hikoileminen ja kunnonkohotus.