Circuitista selvittyäni seuraavana päivänä on tapaaminen PT:n kanssa. Hän antaa minulle ruokaohjeita ja selvittää miten niiden kanssa eletään. Ohjeet ovat joustavat, mutta kuitenkin tiukat. Listassa on valintoja, joita voi tehdä ja saada hyvän ja ravitsen aterian. Minun pitäisi opetella syömään kuusi kertaa päivässä!!! Kiire tulee, että kaiken ehtii syödä ennen iltaa. PT opastaa, että kannattaa tehdä valmiiksi annoksia muutamiksi päiviksi ja aamupalat myös illalla valmiiksi näin homma olisi helpompaa.

Sovitaan, että aloitamme kuntoilun ja ruokavalion seuraavan viikon alussa, koska joudun lähtemään työmatkalle loppuviikosta ja siellä menee pari päivää. Kuin tilauksesta minulle nousee kauhea kuume yöllä ja sairastun heti ärhäkkään flunssaan. Seuraavan viikon harjoittelu voidaan unohtaa, sillä kuumetauti ei ota hellitäkseen ja lopulta saan antibiottikuurin poskiontelotulehdukseen.

Sairastelu vie kuntokuuria parilla viikolla eteenpäin ja pelkään koko ajan, että motivaationi, joka oli todella korkea, laskee kuin lehmän häntä ja minä luovutan. Sairastelu on raskasta enkä jaksa ajatella mitään ylimääräistä. Lopulta tauti alkaa helpottamaan ja toivon kuntoilukipinän edelleen syttyvän uudelleen. Kävely viikonloppuna ystävän kanssa antaa jälleen uskoa minulle, että kyllä tämä tästä.

Maanantaina hypään taas cirkuitin piiriin ja siitä se lähtee. Kierrokseni menevät hieman tunnustelleen, sillä sairastelu vaati kyllä veronsa kaikkeen. En jäänyt tällä kertaa jumiin. Aloitan ruokavalion ja se ei tunnu olleenkaan mahdottomalta toteuttaa. Proteiinia pitää syödä paljon ja kasviksia myös. Kyllä se tästä yritän hokea itselleni ja tytär kannustaa minua kotona ihaitavan hyvin. Olenkohan itse kannustanut häntä ollenkaan niin hienosti, kun hän minua tsemppaa eteenpäin... Poden jopa huonoa omaatuntoa, kun hän on niin ihana minua kohtaan ja uskoo minuun :)